Ellu piti meille tiistaina pienen rataharjoituksen tasolla ristikko-60cm. Tarkoituksena oli saada vähän lisää kokemusta radan ratsastamiseen, ja pystyä päättämään, että joko olemme valmiita lähtemään kilparadoille. Harkinnassa olisi ristikkoluokka seurakisoissa Evitskogissa parin viikon päästä.
Verryttelyssä Ellu katsoi, että käännökset ravissa ja laukassa on suunniteltu siten, että hevonen voi ne tehdä kaatumatta sisälavalle, ja ne tulevat ulko-ohjan tuella. Nämä onnistuivatkin hyvin. Vasemmassa laukassa kuitenkin kävi onnettomuus, kun Lydia kompuroi ja kaatui kokonaan. Itse kierähdin kaulan yli selälleni maneesin pohjaan. Kumpikin selvisimme säikähdyksellä. Lydia oli vaikutti olevan aivan ihmeissään, että kuinka hän yht’äkkiä olikin pitkällään maassa, mutta kömpi lopulta reippaana taas jaloilleen. Kompuroinnin syy saattoi hyvinkin olla maneesin pohja, jossa näytti olevan hieman pehmeämpi kohta hiekassa siinä, mistä lähdettiin kaatumaan.
Pääsimme tästä vastoinkäymisestä huolimatta hyppäämään normaalisti. Muutamia verryttelyhyppyjä kolmosesteelle, sitten kaarevaa linjaa kolmosesteeltä neloselle, ja sieltä harjoiteltiin jatkaen neloselta vitoselle. Hyppäsimme verryttelyssä myös pitkän sivun okserin. Siinä päätin itsenäisesti kääntää lyhyemmän lähestymisen jo heti kolmosesteen takaa, ja mielestäni tämä myös toimi hyvin. Rataa ratsastaessa tulin samoin okserille ykkösesteenä lyhyemmällä lähestymisellä, mutta kutosesteenä uran kautta päädystä jos oli tarvetta vaihtaa laukka.
Radan vaikein tie oli ratsastaa neljänneltä esteeltä viidennelle. Pääsin kolmoselta neloselle hyvällä, uralla saakka käyvällä kaarella, mutta sama kaari jatkui herkästi myös nelosesteen jälkeen, jolloin painuimme liikaa vasemmalle, ja käännös viidennelle esteelle meinasi tulla liian myöhään. Aiemmalla estetunnillahan puututtiin samaan ongelmaan. Tässäkin pitäisi päästä neloselta suoraan, ja hyvin kulmaan, jotta pääsee kääntämään suoraan viidennelle esteelle. Kun käännös menee liian pitkälle, ei pääse enää kääntämään oikealle linjalle lävistäjän suuntaisesti ja ajatus siitä oikealle, vaan käännös tulee paniikkivetona ja ajatus onkin vasemmalle. Tällaisessa tilanteessa vasemmassa laukassa alas tuleva hevonen saattaakin jatkaa takaisin vasemmalle. Ellu myös muistutti, että maneesikaudella radat ovat yleensä ahtaanlaisia, ja niihin tulee ihan pakostakin tiukkoja teitä. Tätä helpompia ratoja tuskin on.
Hypyt menivät mukavasti, vaikka jotain pudotuksiakin tuli. Osalla esteistä tultiin alas myötälaukassa, osalta ei, mutta vaihdot ravin kautta tulivat tarvittaessa myös riittävän nopeasti. Sain positiivista palautetta siitä, että pystyin etenemään radalla rauhallisesti ja ajatuksella, vaikka matkalla sattuikin jotain, mitä piti vähän korjata. Ellu muistutti, että mitä tahansa tapahtuukin, niin se on jo mennyttä, ja aina voi ja pitää vain edetä seuraavaan tehtävään. Kotimatkalla autossa kun Kanervan kanssa tehtiin tunnista jälkianalyysiä, niin mielessäni heräsi pieni epäilys, että olen alkanut hengittämään esteradalla. Ehkäpä nämä kaksi asiaa, keskittymiskyky ja hengittäminen, ovat jollain tapaa yhteydessä toisiinsa.
Kilparadalle lähtemisestä ei ole vielä tehty lopullista päätöstä. Seuraavaan viikkoon mahtuvat retket Ypäjälle SuoRan leirille ja Nurmijärvelle Anna Kärkkäisen valmennukseen, joten kiirettä pitää muutenkin..
(Hyppyjä kuvaamassa oli Ulla. Kiitos siitä!)