Eilen Johannan maanantaitunnilla Hopun kanssa.
Työskenneltiin neliöllä, tehtävänä kääntäminen. Ensin käännettiin etuosaa: kulmissa käännetään suoraa hevosta, kevyt etuosa kääntyy takaosan ympäri. Molemmilla ohjilla käännöksen suuntaan. Sitten käännöksiä koko takaosan ympäri suuntaa vaihtaen. Lopulta asetus, pieni avotaivutus, käyntiä kokoon ulko-ohjalla ja istunnalla, sitten siitä käännös takaosan ympäri. Johanna: ”Joo-oo.. ihan ookoo.. mutta tuo oli kyllä nyt tuollainen pieni voltti..” Piti pysäyttää takajalat marssimaan paikoillaan, jotta ei tulisi voltti vaan käännös. Johanna pilkkoi käännöksen palasiksi: tee se osissa, niin helpottuu. Kun istuin rauhassa takajalkojen päälle, ja pääsin nostamaan etuosaa, tuli avotaivutus ja kokoaminen kuin itsestään, ja käännöksetkin paranivat.
Tehtiin myös etuosakäännöstä, jossa tavoitteena oli saada hevonen kääntämään takaosaansa vain pienellä herkällä pohjeavulla. Heti, jos tuli ongelmia ja käännös ei lähtenyt sujuvasti, piti ratsastaa pois ”tilanteesta”. Ei saanut jäädä junnaamaan ja taistelemaan paikalleen, vaan nyt haettiin reaktiota nopeaan ja kevyeen merkkiin. Hoppu osasi nämäkin hyvin, ja saimme kehuja, vaikka mielestäni käännökset tuntuivat oudoilta. Kun harvoin tekee etuosakäännöksiä, niin ei ole ihan varma vielä tunteesta. Yritin katsoa peilistä ja tuntea jalkoja. Yritin myös koota ja pysäyttää mahdollisimman paljon istunnalla, jotta en pitelisi etujalkoja paikallaan vain kädellä. Jotenkin ajattelin tätä siten, että ratsastan istunnalla seis, ja siitä heti istunnalla ”heitän” takaosaa sivulle, vähän niin kuin sisäpuolen istuinluulla ulkotakajalkaa kohden. Meniköhän oikein?
Seuraavaksi neliöllä ensin kulma etuosakäännöksenä, siitä ravi, ravissa kulma takaosakäännöksen kaltaisesti, siirtyminen käyntiin, ja taas etuosakäännös. Tässä pitäisi olla jo herkkä ja suora hevonen, joka kääntyy kevyesti ulkoavuilla, väistää herkästi sisäpohjetta. Hoppu toimi hyvin, vaikka en ollut sitä ratsastanut ihan kamalan teräväksi eteen. Ajattelin taas, että leppoisaa mammajumppaa..
Noh mutta, sitten saimmekin laukata! Olimme Hopun kanssa ensin ihan ihmeissämme, että laukkaakin vielä, ou nou. Ei oltu vähään aikaan laukkailtukaan, ja Hoppu innostui ihan mahdottomasti. Tarkoitus oli työskennellä laukkaneliöllä, mutta minä lähinnä nautiskelin iloisesta tammasta. Tuli hienoja laukannostoja, ja ainakin yhden kerran tein noston tosi hyvin puolipidätteen kautta siten, että hevonen oli minulla istunnan alla täysin avuilla. Paremmin rullaava vasen kierros oli ihan loistava, laukkojen välissä ravi oli lennokasta. Johanna muistutti säätelemään ravia puolipidätteillä nyt kun sitä oli taas tarjolla, mutta en sitten millään olisi jaksanut keskittyä enää. Mentiin muutama neliö laukassa, Hopsu ihanan pyöreänä ja reippaana. Olisin tietty voinut vähän tomerammin istua laukkaa hitaammaksi ja työstää niitä kulmia, mutta en sitten sitäkään oikein saanut aikaiseksi. Tuntui siltä, että hevonen oli tyytyväinen, kun sai vähän availla paikkojaan ja venyttää selkäänsä, niin ihanan pehmeää ja joustavaa sen askel oli. Näihin fiiliksiin, loppukäynteihin talutellen ja lakunameihin päättyi tämä maanantaitunti.
Hoppu 18.3.2013.
Kuva: Liisa Heikkinen
Heppa! 