Tags
Hmm… onkohan Lyytillä jotain herkkumysliä…
Primuksen rataharjoitus HeC:1 menikin ihan kivasti sitten, vaikka rusettia ei tullutkaan. Liisa ja Idan kanssa saatiin hevoset näppärästi kisakuntoon, koppiin, ja kisapaikalle. Oli mukava aurinkoinen keli, ja kevät on sentään jo sen verran sulattanut jäätä ja lunta, että saatiin ajettua heppis tallin alapihalle saakka, ja niinpä homma sujuu vikkelästi.
Lydia oli tapansa mukaan mukava ja järkevä ratsastaa vieraassakin paikassa. Laukka vaan oli edelleenkin hieman pukittelevaa, ja vähän taisin jännittyä itse verrytellessä. Rata humputeltiin läpi ihan kelvollisesti: tehtävät tehtiin pisteessä, ja mentiin oikeaa askellajia aina oikeassa kohtaa. Paitsi yksi ravilävistäjä rikkoutui laukalle. Pukkilaukkaa tuli radallakin, mutta sehän ei menoa haitannut. Olin aika tyytyväinen, että sain ratsastettua hyvät pääty-ympyrät laukassa. Myös peruutus oli mielestäni hyvä ja suora. Peruutus lähti ehkä hieman hitaasti, mutta tahdoin tehdä se hyvin oikeanlaisesta avusta kuten Anne Porevirta opetti, enkä kärsimättömästi hätiköiden ja hosuen kädellä, ja minulla vain meni hetki miettimiseen. Asetukset ja taivutukset jäivät välillä vähän niin kuin tekemättä, mutta ne ovatkin ihan hitsin vaikeita juttuja. Onneksi torstaina pääsen Johannan tunnille Lydian kanssa, ja sovittiin, että juuri niitä aletaan treenaamaan.
Tättärää!
Heppa! 