Paljon ratsastuksia viikon aikana. Yritän kirjata tähän muutaman asian ennen kuin pääsevät unohtumaan:
6.-7.4. Leiri Tuorilla
Viikonloppuleirillä Tuorin ratsutilalla kolme ratsastusta. Pyysin ratsukseni vaihtelun vuoksi puoliverisiä, ja sain ensin ihanan 5-vuotiaan Dillan ja kahdelle tunnille kauniin ja osaavan Pirman. Kyllähän siellä kyydissä on hieman erilaista kuin suokeilla.
Päälimmäisenä mieleen jäi Jutan kehoitus liikkua liikkeen mukana. Kun pyydät hevoselta liikettä, päästä itsesi liikkumaan, jotta et samalla estä hevosta. Irtoa välillä satulasta, anna hevosen selälle tilaa nousta. Myös tasaisilla suomenhevosilla voi houkutella liikettä liikkumalla itse enemmän, rohkeammin, näyttävämmin. Hmmm, nyt kun tätä vähän pohtii, niin hyvä hallittu liike vaatii ratsastajalta rentoa jäntevyyttä, ja se taas ehkä heijastuukin hevosessa rentona jäntevyytenä…
Toinen asia, mitä minun kanssani työstettiin, oli katse. Katse eteen ja ylös. Ratsasta tuntemalla, älä katsomalla.
Hevoset ovat Tuorilla ihania, ja puitteet hyvät. Ja opetus on tietenkin ihan parasta. Elokuussa uudelleen, toivottavasti jopa kahteen kertaan.
Hopsutiini
Johannan tunnilla maanantaina olin ihan pihalla. Johanna sanoi, että ratsastan silkkihansikkain, enkä kyllä oikein saanut aikaiseksi pyytää mitään läpi. En ollut ollut Hopun satulassa muutamaan viikkoon, ja vähän himmailin siinä pelossa, että jos mammalla on jo väsy. Hoppu kuitenkin esimerkiksi vei minua jossain välissä. Ei vielä ihan täysin väsynyt ole.
Tiistaina hölkkäiltiin kentällä ilman satulaa. Hoppu oli kiva rento, ja liikkui mukavasti.
Keskiviikkona Anne Porevirta piti tuntia. Toivoin Hopun kanssa kevyttä mammajumppaa, ja teimme yhteisenä herkistymisharjoituksena yhden ohjan kääntämisharjoitusta. Ensin paikallaan seisoen, sitten käynnissä, ja lopuksi ravissa. Heitetään vasen ohja kokonaan pois, oikea käsi omalla paikallaan, ja lyhennetään oikea ohja ihan lyhyeksi. Hevosen tulee seurata ohjaa, ja myödätä siinä, mihin pituuteen ohja jätetään. Pidetään (huom! ei vedetä..) niin kauan, kunnes hevonen myötää, ja myötäyksestä heitetään ohja heti kokonaan pois. Mitä hevonen tekee sitten, kysyi Anne. Kävi ilmi, että hevonen venyttää kaulansa eteen alas. Näin tapahtui joka kerta. Välillä vaihdetaan tietenkin suuntaa vasemmalle.
Käynnissä ja ravissa ei haittaa, jos hevonen alkaa kääntyä ohjan mukana. Sama idea koko ajan, että pidetään vaan, ja myötäyksestä ohja pois. Ei yritetä ratsastaa ja ohjata pohkeella lainkaan, vaan autetaan liikettä eteen ainoastaan maiskuttamalla.
Lopulta otetaan ulko-ohjaa tuntumalle, ja pienennetään ohjasotetta, kunhan hevonen vain reagoi venyttämällä eteen-alas. Jos ei reagoi pieneen, niin sitten vähän isommin.
Harjoituksen hyöty: Anne sanoi, että minulle tuli todella hyvät kädet. Olin itse keskittynyt seuraamaan hevosen reaktioita, jotta osasin myödätä täsmällisesti; jotenkin tällaisten isojen ohjasotteiden tekeminen erityisesti velvoitti siihen. Tämä vei huomion käsistä, ja hei, kädet toimivat itsekseenkin, vaikka niitä ei tuijottanut, ajatellut tai jännittänyt. Toisekseen, kun tein tätä ravissa, tajusin yht’äkkiä itsekseni, että totta joo, pakko lyhentää ohjaa, koska ei saa vetää taaksepäin. Paikallaan pysyvä käsi tuntui oikein hyvältä idealta. Kuullostaa tosi tyhmältä, mutta sillä hetkellä se oli suuri oivallus. Oli hyvä tunti!
Tyyli-Lyyli
Torstaina Johannan tunnilla Lydian kanssa. Käytiin alkukäynnit tallin ympäristössä Zaikun ja Maijan seurassa. Kävelytyksessä jonkin aikaa ollut Maija kävi vähän kuumana, ja meni passage-ravia. Lydiakin vallan villiintyi, ja yritti samaa. Ei ole vielä jouset kasvaneet Lyylin jalkoihin, mutta ainakin energiaa piisasi. Hienoa! Tuntikin meni sitten kivasti. Tehtiin alkuun käynnissä ja ravissa työstämistä ulko-ohjan tuelle: pääty-ympyrällä suora hevonen, asetus ulos, suoristus, asetus sisään, taivutus sisäpohkeen ympäri. Johanna sanoi, että vaadi vaan asetus ulko-ohjan tuella, ja niinhän se Lydiakin sitten asettui, taipui ja pyöristyi nätisti. Ulos asettaessa Johanna kehotti johtamaan ulko-ohjalla ympyrän suuntaan, ja se auttoikin, ja Lyyti asettui kauniisti myös ulos.
Laukkatyöskentelyä lopuksi. Piti saada puolipidätteet läpi. Johanna sanoi, että näin iso hevonen on oltava puolipidätteellä, muuten ei tule mistään mitään. Ravissa puolipidäte, laukannosto, pieni pätkä laukkaa, ravi ja heti puolipidätteellä ravi haltuun, ei juoksua. Minun piti lopulta ottaa laukasta käynti, jotta sain idean nopeasta ja riittävän isosta vaikutuksesta hevoseen, jotta ravi tasapainottuu. Lopulta Lydia oli niin hyvin pidätteellä, että pysähtyi kuin seinään. Ja sit mä tajusin: tästä voi ratsastaa tahdissa ja tasapainossa isommin ulos! Lydia tuli todella hyväksi, ja pehmeni avuille. Se olikin ihan tosi magee! Minulle aika iso saavutus saada niin hyvä ja kevyt fiilis, koska jalkani ovat aika lyhyet ja leveällä Lyytin rungon ympärillä, joten pohkeen käyttö on välillä vaikeaa. Mutta kun hevonen on herkkä ja avuilla, niin moni asia käy yllättävän helpoksi…
Vaahteramäessä
Perjantaina ratsastuskoulutunti Vaahteramäessä. Olipa mukava olla siellä pitkästä aikaa! Ratsukseni sain erittäin pitkälle koulutetun Aksu-tamman. Aksulla taitaa alkaa ikä näkyä, mummelilla varmaan aika lailla päivästä kiinni kunto ja fiilis, vaikka virtaa tällä kuumalla hevosella vielä riittää. Aksu tuntui jännittyneeltä, ja esimerkiksi lonksutteli hampaitaan melkein tauotta, jos ei ollut hyvin tuntumalla ja liikkunut kunnolla takaa eteen. Eli lonksutteli aika paljon. Teki mieli ratsastaa tosi varovasti, koska tuntui siltä, että piti vältellä ahdistamasta hevosta, jolla oli selkeästi vähän epämukavaa. Kuitenkin parhaat hetket tulivat tietenkin silloin, kun pyrin oikeasti vaikuttamaan hevoseen.
Alkuverkassa ratsastettiin kunnolla ravia eteen, jotta saatiin hevoset rehellisesti liikkeelle ja antamaan periksi selästään. On henkisesti aika iso juttu ratsastaa kuumaa ja jännittynyttä hevosta isosti eteen. Vielä enemmän, vielä, vielä… Lopulta hevosen selkä lähti liikkelle, mutta mentiinkin aika hurjaa vauhtia. Parilla harppauksella maneesin päästä päähän. Oli ihan hyvä harjoitus myös katseelle: sellaisessa vauhdissa ei enää uskalla tuijoitella yhtään mihinkään muualle, kuin eteen ja ympärille, ettei törmää mihinkään. Katsoin muita ratsukoita, ja ihan nauratti, kun kaikki liikkuivat niin hienosti!
Laukkaharjoituksessa pienennettiin ympyrää ja siinä hidastettiin laukkaa. Minulle on niin vierasta tuollainen, enkä olisi millään uskonut, kuinka hitaaksi laukan voi hidastaa, eikä se putoa siltikään raville. Olin jo unohtanut, kuinka mahtava opetusmestari Aksu on, kun edellisestä kerrasta tamman selässä oli ehtinyt vierähtää vähintään jo vuosi. Laukka lopulta hidastui, ja siitä siirtyminen hitaaseen raviin ja väistö takaisin isolle ympyräuralle olikin aika helppoa. Lopuksi vielä tehtiin laukkatehtävää uraa pitkin: laukannosto suoralla uralla, heti laukkavoltti, laukkaa uraa putkin ja raviin. Näistä alkoi ravisiirtymiset ja sitä seuraava ravi olla jo aika kivaa, kun uskalsin ratsastaa.
Mutta kyllä oli silti aika vaikeaa. Kivaa, mutta vaikeaa.
Heppa! 